Riippuu sitten taaskin aivan hevosen omasta persoonasta, kuinka se tilanteeseen reagoi — opportunisti velmuilija käyttää surkeaa ja poissaolevaa tilaasi hyödyksi ja kokeilee voisiko ryysiä ohitsesi heinäpaalille, kun taaskin leppoisa sielunveli luultavasti tulee tasollesi ja, hieman inhimillistäen, osoittaa "empatiaa" rauhaa huokuvalla olemuksellaan. Kaikki varmasti tunnistavat sen hetken kun tunnet suurta yhteenkuuluvuutta ja rakkautta hevosta kohtaan, kun se laskee suuren päänsä lähellesi niin että surussasi voit silittää sitä ja nojailla isoon ystävääsi?
Hevonen ei ole ihminen eikä ihminen hevonen, mutta se ei silti tarkoita etteikö kumpikin voisi omalta aspektiltaan katsoen ymmärtää toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki viestit tarkastetaan ennen julkaisemista. Toisia parjaavia, mustamaalaavia tai muulla tavoin huonolla maulla kirjoitetut viestit eivät ymmärrettävästi pääse roskista pidemmälle — kirjoitathan kuten itsellesikin tahtoisit kirjoitettavan. :-)